ylävokaali

Finnish

Etymology

ylä- +‎ vokaali

Noun

ylävokaali

  1. (phonetics) close vowel; high vowel (US) (vowel sound in which the tongue is positioned as close as possible to the roof of the mouth without creating a constriction that would be classified as a consonant.)

Declension
Inflection of ylävokaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative ylävokaali ylävokaalit
genitive ylävokaalin ylävokaalien
ylävokaaleiden
ylävokaaleitten
partitive ylävokaalia ylävokaaleita
ylävokaaleja
illative ylävokaaliin ylävokaaleihin
singular plural
nominative ylävokaali ylävokaalit
accusative nom. ylävokaali ylävokaalit
gen. ylävokaalin
genitive ylävokaalin ylävokaalien
ylävokaaleiden
ylävokaaleitten
partitive ylävokaalia ylävokaaleita
ylävokaaleja
inessive ylävokaalissa ylävokaaleissa
elative ylävokaalista ylävokaaleista
illative ylävokaaliin ylävokaaleihin
adessive ylävokaalilla ylävokaaleilla
ablative ylävokaalilta ylävokaaleilta
allative ylävokaalille ylävokaaleille
essive ylävokaalina ylävokaaleina
translative ylävokaaliksi ylävokaaleiksi
instructive — ylävokaalein
abessive ylävokaalitta ylävokaaleitta
comitative — ylävokaaleineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.