yksiterminen

Finnish

Etymology

yksi +‎ termi +‎ -inen

Adjective

yksiterminen (not comparable)

  1. (mathematics) monomial (relative to a polynomial consisting of one term)

Declension
Inflection of yksiterminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksiterminen yksitermiset
genitive yksitermisen yksitermisten
yksitermisien
partitive yksitermistä yksitermisiä
illative yksitermiseen yksitermisiin
singular plural
nominative yksiterminen yksitermiset
accusative nom. yksiterminen yksitermiset
gen. yksitermisen
genitive yksitermisen yksitermisten
yksitermisien
partitive yksitermistä yksitermisiä
inessive yksitermisessä yksitermisissä
elative yksitermisestä yksitermisistä
illative yksitermiseen yksitermisiin
adessive yksitermisellä yksitermisillä
ablative yksitermiseltä yksitermisiltä
allative yksitermiselle yksitermisille
essive yksitermisenä yksitermisinä
translative yksitermiseksi yksitermisiksi
instructive — yksitermisin
abessive yksitermisettä yksitermisittä
comitative — yksitermisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.