yksinkertainen

Finnish

(index yk)

Etymology

yksin +‎ -kertainen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈyksiŋˌkertɑinen/
  • Hyphenation: yk‧sin‧ker‧tai‧nen

Adjective

yksinkertainen (comparative yksinkertaisempi, superlative yksinkertaisin)

  1. (uncommon) of one, unique, single, singular
  2. simple, basic
  3. absolute
    yksinkertainen enemmistö = absolute majority
  4. simple minded
  5. (somewhat uncommon) one-time

Declension
Inflection of yksinkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
singular plural
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
accusative nom. yksinkertainen yksinkertaiset
gen. yksinkertaisen
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
inessive yksinkertaisessa yksinkertaisissa
elative yksinkertaisesta yksinkertaisista
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
adessive yksinkertaisella yksinkertaisilla
ablative yksinkertaiselta yksinkertaisilta
allative yksinkertaiselle yksinkertaisille
essive yksinkertaisena yksinkertaisina
translative yksinkertaiseksi yksinkertaisiksi
instructive — yksinkertaisin
abessive yksinkertaisetta yksinkertaisitta
comitative — yksinkertaisineen

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.