yksilö

Finnish

(index yk)

Etymology

From yksi (“one”) +‎ -lö, neologism by Wolmar Schildt alias Wolmari Kilpinen in 1847.

Noun

yksilö

  1. individual (a person considered alone)
    Hän on epätavallinen yksilö.
    He is an unusual individual.
  2. individual (single object as contrasted to a class)
    Nämä ovet ovat käsityötä - jokainen niistä on yksilö.
    These doors are handcrafted - every one of them is an individual.

Declension
Inflection of yksilö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative yksilö yksilöt
genitive yksilön yksilöjen
yksilöiden
yksilöitten
partitive yksilöä yksilöjä
yksilöitä
illative yksilöön yksilöihin
singular plural
nominative yksilö yksilöt
accusative nom. yksilö yksilöt
gen. yksilön
genitive yksilön yksilöjen
yksilöiden
yksilöitten
partitive yksilöä yksilöjä
yksilöitä
inessive yksilössä yksilöissä
elative yksilöstä yksilöistä
illative yksilöön yksilöihin
adessive yksilöllä yksilöillä
ablative yksilöltä yksilöiltä
allative yksilölle yksilöille
essive yksilönä yksilöinä
translative yksilöksi yksilöiksi
instructive — yksilöin
abessive yksilöttä yksilöittä
comitative — yksilöineen

Synonyms

Derived terms
  • yksilönvapaus
  • yksilöpsykologia
  • yksilöpsykologinen
  • yksilösuoritus
  • yksilötaso
  • yksilöterapia
  • yksilötiheys
  • yksilöys

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.