yhdistyminen

Finnish

Etymology

yhdistyä + -minen

Pronunciation

  • Hyphenation: yh‧dis‧ty‧mi‧nen
  • IPA(key): [ˈycdistyˌmine̞n]

Noun

yhdistyminen

  1. unification (the act of becoming one)
  2. (physics) interference (effect caused by the superposition of two systems of waves)

Declension

Inflection of yhdistyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhdistyminen yhdistymiset
genitive yhdistymisen yhdistymisten
yhdistymisien
partitive yhdistymistä yhdistymisiä
illative yhdistymiseen yhdistymisiin
singular plural
nominative yhdistyminen yhdistymiset
accusative nom. yhdistyminen yhdistymiset
gen. yhdistymisen
genitive yhdistymisen yhdistymisten
yhdistymisien
partitive yhdistymistä yhdistymisiä
inessive yhdistymisessä yhdistymisissä
elative yhdistymisestä yhdistymisistä
illative yhdistymiseen yhdistymisiin
adessive yhdistymisellä yhdistymisillä
ablative yhdistymiseltä yhdistymisiltä
allative yhdistymiselle yhdistymisille
essive yhdistymisenä yhdistymisinä
translative yhdistymiseksi yhdistymisiksi
instructive yhdistymisin
abessive yhdistymisettä yhdistymisittä
comitative yhdistymisineen

Verb

yhdistyminen

  1. Fourth infinitive of yhdistyä.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.