välike

Finnish

Etymology

väli +‎ -ke

Noun

välike

  1. spacer (object inserted to hold a space)
  2. (letterpress typography) lead (spacer)

Declension
Inflection of välike (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative välike välikkeet
genitive välikkeen välikkeiden
välikkeitten
partitive välikettä välikkeitä
illative välikkeeseen välikkeisiin
välikkeihin
singular plural
nominative välike välikkeet
accusative nom. välike välikkeet
gen. välikkeen
genitive välikkeen välikkeiden
välikkeitten
partitive välikettä välikkeitä
inessive välikkeessä välikkeissä
elative välikkeestä välikkeistä
illative välikkeeseen välikkeisiin
välikkeihin
adessive välikkeellä välikkeillä
ablative välikkeeltä välikkeiltä
allative välikkeelle välikkeille
essive välikkeenä välikkeinä
translative välikkeeksi välikkeiksi
instructive — välikkein
abessive välikkeettä välikkeittä
comitative — välikkeineen

Hypernyms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.