voittamaton

Finnish

Etymology

voittaa (to win) >

Adjective

voittamaton (comparative voittamattomampi, superlative voittamattomin)

  1. invincible, unwinnable
  2. undefeated

Declension

Inflection of voittamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative voittamaton voittamattomat
genitive voittamattoman voittamattomien
partitive voittamatonta voittamattomia
illative voittamattomaan voittamattomiin
singular plural
nominative voittamaton voittamattomat
accusative nom. voittamaton voittamattomat
gen. voittamattoman
genitive voittamattoman voittamattomien
voittamatontenrare
partitive voittamatonta voittamattomia
inessive voittamattomassa voittamattomissa
elative voittamattomasta voittamattomista
illative voittamattomaan voittamattomiin
adessive voittamattomalla voittamattomilla
ablative voittamattomalta voittamattomilta
allative voittamattomalle voittamattomille
essive voittamattomana voittamattomina
translative voittamattomaksi voittamattomiksi
instructive voittamattomin
abessive voittamattomatta voittamattomitta
comitative voittamattomine

Synonyms

Derived terms

Verb

voittamaton

  1. Negative participle of voittaa.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.