vikaantua

Finnish

Etymology

vika + -ntua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋikɑːntuɑˣ/, [ˈʋikɑːnt̪uɑ(ʔ)]
  • Hyphenation: vi‧kaan‧tu‧a

Verb

vikaantua

  1. (intransitive) to fail, to undergo a failure, to become inoperative

Conjugation

Inflection of vikaantua (Kotus type 52/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vikaannun en vikaannu 1st sing. olen vikaantunut en ole vikaantunut
2nd sing. vikaannut et vikaannu 2nd sing. olet vikaantunut et ole vikaantunut
3rd sing. vikaantuu ei vikaannu 3rd sing. on vikaantunut ei ole vikaantunut
1st plur. vikaannumme emme vikaannu 1st plur. olemme vikaantuneet emme ole vikaantuneet
2nd plur. vikaannutte ette vikaannu 2nd plur. olette vikaantuneet ette ole vikaantuneet
3rd plur. vikaantuvat eivät vikaannu 3rd plur. ovat vikaantuneet eivät ole vikaantuneet
passive vikaannutaan ei vikaannuta passive on vikaannuttu ei ole vikaannuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vikaannuin en vikaantunut 1st sing. olin vikaantunut en ollut vikaantunut
2nd sing. vikaannuit et vikaantunut 2nd sing. olit vikaantunut et ollut vikaantunut
3rd sing. vikaantui ei vikaantunut 3rd sing. oli vikaantunut ei ollut vikaantunut
1st plur. vikaannuimme emme vikaantuneet 1st plur. olimme vikaantuneet emme olleet vikaantuneet
2nd plur. vikaannuitte ette vikaantuneet 2nd plur. olitte vikaantuneet ette olleet vikaantuneet
3rd plur. vikaantuivat eivät vikaantuneet 3rd plur. olivat vikaantuneet eivät olleet vikaantuneet
passive vikaannuttiin ei vikaannuttu passive oli vikaannuttu ei ollut vikaannuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vikaantuisin en vikaantuisi 1st sing. olisin vikaantunut en olisi vikaantunut
2nd sing. vikaantuisit et vikaantuisi 2nd sing. olisit vikaantunut et olisi vikaantunut
3rd sing. vikaantuisi ei vikaantuisi 3rd sing. olisi vikaantunut ei olisi vikaantunut
1st plur. vikaantuisimme emme vikaantuisi 1st plur. olisimme vikaantuneet emme olisi vikaantuneet
2nd plur. vikaantuisitte ette vikaantuisi 2nd plur. olisitte vikaantuneet ette olisi vikaantuneet
3rd plur. vikaantuisivat eivät vikaantuisi 3rd plur. olisivat vikaantuneet eivät olisi vikaantuneet
passive vikaannuttaisiin ei vikaannuttaisi passive olisi vikaannuttu ei olisi vikaannuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vikaannu älä vikaannu 2nd sing. ole vikaantunut älä ole vikaantunut
3rd sing. vikaantukoon älköön vikaantuko 3rd sing. olkoon vikaantunut älköön olko vikaantunut
1st plur. vikaantukaamme älkäämme vikaantuko 1st plur. olkaamme vikaantuneet älkäämme olko vikaantuneet
2nd plur. vikaantukaa älkää vikaantuko 2nd plur. olkaa vikaantuneet älkää olko vikaantuneet
3rd plur. vikaantukoot älkööt vikaantuko 3rd plur. olkoot vikaantuneet älkööt olko vikaantuneet
passive vikaannuttakoon älköön vikaannuttako passive olkoon vikaannuttu älköön olko vikaannuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vikaantunen en vikaantune 1st sing. lienen vikaantunut en liene vikaantunut
2nd sing. vikaantunet et vikaantune 2nd sing. lienet vikaantunut et liene vikaantunut
3rd sing. vikaantunee ei vikaantune 3rd sing. lienee vikaantunut ei liene vikaantunut
1st plur. vikaantunemme emme vikaantune 1st plur. lienemme vikaantuneet emme liene vikaantuneet
2nd plur. vikaantunette ette vikaantune 2nd plur. lienette vikaantuneet ette liene vikaantuneet
3rd plur. vikaantunevat eivät vikaantune 3rd plur. lienevät vikaantuneet eivät liene vikaantuneet
passive vikaannuttaneen ei vikaannuttane passive lienee vikaannuttu ei liene vikaannuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vikaantua present vikaantuva vikaannuttava
long 1st2 vikaantuakseen past vikaantunut vikaannuttu
2nd inessive1 vikaantuessa vikaannuttaessa agent1, 3 vikaantuma
instructive vikaantuen negative vikaantumaton
3rd inessive vikaantumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative vikaantumasta
illative vikaantumaan
adessive vikaantumalla
abessive vikaantumatta
instructive vikaantuman vikaannuttaman
4th nominative vikaantuminen
partitive vikaantumista
5th2 vikaantumaisillaan
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.