viikko

Finnish

Etymology

From Proto-Germanic *wikǭ (week), compare Swedish vecka, Old Norse vika and Icelandic vika.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiːkːo/, [ˈʋiːkːo̞]

Noun

unit of time
vko Previous: vuorokausi
Next: kuukausi

viikko

  1. A week.

Declension

Inflection of viikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative viikko viikot
genitive viikon viikkojen
partitive viikkoa viikkoja
illative viikkoon viikkoihin
singular plural
nominative viikko viikot
accusative nom. viikko viikot
gen. viikon
genitive viikon viikkojen
partitive viikkoa viikkoja
inessive viikossa viikoissa
elative viikosta viikoista
illative viikkoon viikkoihin
adessive viikolla viikoilla
ablative viikolta viikoilta
allative viikolle viikoille
essive viikkona viikkoina
translative viikoksi viikoiksi
instructive viikoin
abessive viikotta viikoitta
comitative viikkoineen

Derived terms

Compounds


Ingrian

Noun

viikko

  1. week
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.