vastahakoinen

Finnish

(index va)

Etymology

From vasta + hako + -inen.

Pronunciation

  • Hyphenation: vas‧ta‧ha‧koi‧nen
  • IPA(key): [ˈvɑstɑˌɦɑkoinen]

Adjective

vastahakoinen (comparative vastahakoisempi, superlative vastahakoisin)

  1. (of a person) grudging, reluctant, unwilling, disinclined, loth.
  2. (of a materia) intractable.

Declension

Inflection of vastahakoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vastahakoinen vastahakoiset
genitive vastahakoisen vastahakoisten
vastahakoisien
partitive vastahakoista vastahakoisia
illative vastahakoiseen vastahakoisiin
singular plural
nominative vastahakoinen vastahakoiset
accusative nom. vastahakoinen vastahakoiset
gen. vastahakoisen
genitive vastahakoisen vastahakoisten
vastahakoisien
partitive vastahakoista vastahakoisia
inessive vastahakoisessa vastahakoisissa
elative vastahakoisesta vastahakoisista
illative vastahakoiseen vastahakoisiin
adessive vastahakoisella vastahakoisilla
ablative vastahakoiselta vastahakoisilta
allative vastahakoiselle vastahakoisille
essive vastahakoisena vastahakoisina
translative vastahakoiseksi vastahakoisiksi
instructive vastahakoisin
abessive vastahakoisetta vastahakoisitta
comitative vastahakoisineen

Derived terms

Synonyms

  • vastahankainen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.