vakituinen

Finnish

Etymology

From vaka + -tuinen.

Adjective

vakituinen

  1. permanent
  2. steady

Declension

Inflection of vakituinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vakituinen vakituiset
genitive vakituisen vakituisten
vakituisien
partitive vakituista vakituisia
illative vakituiseen vakituisiin
singular plural
nominative vakituinen vakituiset
accusative nom. vakituinen vakituiset
gen. vakituisen
genitive vakituisen vakituisten
vakituisien
partitive vakituista vakituisia
inessive vakituisessa vakituisissa
elative vakituisesta vakituisista
illative vakituiseen vakituisiin
adessive vakituisella vakituisilla
ablative vakituiselta vakituisilta
allative vakituiselle vakituisille
essive vakituisena vakituisina
translative vakituiseksi vakituisiksi
instructive vakituisin
abessive vakituisetta vakituisitta
comitative vakituisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.