vaeltaja

Finnish

Etymology

vaeltaa + -ja

Noun

vaeltaja

  1. wanderer

Declension

Inflection of vaeltaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vaeltaja vaeltajat
genitive vaeltajan vaeltajien
partitive vaeltajaa vaeltajia
illative vaeltajaan vaeltajiin
singular plural
nominative vaeltaja vaeltajat
accusative nom. vaeltaja vaeltajat
gen. vaeltajan
genitive vaeltajan vaeltajien
vaeltajainrare
partitive vaeltajaa vaeltajia
inessive vaeltajassa vaeltajissa
elative vaeltajasta vaeltajista
illative vaeltajaan vaeltajiin
adessive vaeltajalla vaeltajilla
ablative vaeltajalta vaeltajilta
allative vaeltajalle vaeltajille
essive vaeltajana vaeltajina
translative vaeltajaksi vaeltajiksi
instructive vaeltajin
abessive vaeltajatta vaeltajitta
comitative vaeltajineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.