uskonto

Finnish

Etymology

From the verb uskoa + -nto. Coined by Wolmar Schildt.

Pronunciation

  • Hyphenation: us‧kon‧to

Noun

uskonto

  1. religion

Declension

Inflection of uskonto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative uskonto uskonnot
genitive uskonnon uskontojen
partitive uskontoa uskontoja
illative uskontoon uskontoihin
singular plural
nominative uskonto uskonnot
accusative nom. uskonto uskonnot
gen. uskonnon
genitive uskonnon uskontojen
partitive uskontoa uskontoja
inessive uskonnossa uskonnoissa
elative uskonnosta uskonnoista
illative uskontoon uskontoihin
adessive uskonnolla uskonnoilla
ablative uskonnolta uskonnoilta
allative uskonnolle uskonnoille
essive uskontona uskontoina
translative uskonnoksi uskonnoiksi
instructive uskonnoin
abessive uskonnotta uskonnoitta
comitative uskontoineen

Derived terms

Compounds

  • uskonnollisaiheinen
  • uskonnollishenkinen
  • uskonnollismielinen
  • uskonnonfilosofia
  • uskonnonharjoitus
  • uskonnonopettaja
  • uskonnonopetus
  • uskonnonpedagogiikka
  • uskonnonvapaus
  • uskonnonvastainen
  • uskontoantropologia
  • uskontodialogi
  • uskontoetnografia
  • uskontofenomenologia
  • uskontofilosofia
  • uskontohistoria

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.