turnaus

Finnish

Etymology

From Swedish turnering, made more native with the -us suffix. Ultimately from Old French tornoiier.

Noun

turnaus

  1. (sports) A tournament.

Declension

Inflection of turnaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative turnaus turnaukset
genitive turnauksen turnausten
turnauksien
partitive turnausta turnauksia
illative turnaukseen turnauksiin
singular plural
nominative turnaus turnaukset
accusative nom. turnaus turnaukset
gen. turnauksen
genitive turnauksen turnausten
turnauksien
partitive turnausta turnauksia
inessive turnauksessa turnauksissa
elative turnauksesta turnauksista
illative turnaukseen turnauksiin
adessive turnauksella turnauksilla
ablative turnaukselta turnauksilta
allative turnaukselle turnauksille
essive turnauksena turnauksina
translative turnaukseksi turnauksiksi
instructive turnauksin
abessive turnauksetta turnauksitta
comitative turnauksineen

See also

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.