tuomitseminen

Finnish

Etymology

tuomitse- +‎ -minen

Noun

tuomitseminen

  1. condemnation
  2. judgment (act of judging)
  3. sentencing, conviction

Declension
Inflection of tuomitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tuomitseminen tuomitsemiset
genitive tuomitsemisen tuomitsemisten
tuomitsemisien
partitive tuomitsemista tuomitsemisia
illative tuomitsemiseen tuomitsemisiin
singular plural
nominative tuomitseminen tuomitsemiset
accusative nom. tuomitseminen tuomitsemiset
gen. tuomitsemisen
genitive tuomitsemisen tuomitsemisten
tuomitsemisien
partitive tuomitsemista tuomitsemisia
inessive tuomitsemisessa tuomitsemisissa
elative tuomitsemisesta tuomitsemisista
illative tuomitsemiseen tuomitsemisiin
adessive tuomitsemisella tuomitsemisilla
ablative tuomitsemiselta tuomitsemisilta
allative tuomitsemiselle tuomitsemisille
essive tuomitsemisena tuomitsemisina
translative tuomitsemiseksi tuomitsemisiksi
instructive — tuomitsemisin
abessive tuomitsemisetta tuomitsemisitta
comitative — tuomitsemisineen

Verb

tuomitseminen

  1. Fourth infinitive of tuomita in nominative case.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.