toisinajattelu

Finnish

Etymology

toisin (“otherwise”) +‎ ajattelu (“thinking”)

Pronunciation
  • Hyphenation: toi‧sin‧a‧jat‧te‧lu

Noun

toisinajattelu

  1. dissent, dissidence

Declension
Inflection of toisinajattelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative toisinajattelu toisinajattelut
genitive toisinajattelun toisinajattelujen
toisinajatteluiden
toisinajatteluitten
partitive toisinajattelua toisinajatteluja
toisinajatteluita
illative toisinajatteluun toisinajatteluihin
singular plural
nominative toisinajattelu toisinajattelut
accusative nom. toisinajattelu toisinajattelut
gen. toisinajattelun
genitive toisinajattelun toisinajattelujen
toisinajatteluiden
toisinajatteluitten
partitive toisinajattelua toisinajatteluja
toisinajatteluita
inessive toisinajattelussa toisinajatteluissa
elative toisinajattelusta toisinajatteluista
illative toisinajatteluun toisinajatteluihin
adessive toisinajattelulla toisinajatteluilla
ablative toisinajattelulta toisinajatteluilta
allative toisinajattelulle toisinajatteluille
essive toisinajatteluna toisinajatteluina
translative toisinajatteluksi toisinajatteluiksi
instructive — toisinajatteluin
abessive toisinajattelutta toisinajatteluitta
comitative — toisinajatteluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.