tavoittelija

Finnish

Etymology

tavoitella + -ja

Noun

tavoittelija

  1. seeker
    onnellisuuden tavoittelijaseeker of happiness
  2. agent noun of tavoitella

Declension

Inflection of tavoittelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative tavoittelija tavoittelijat
genitive tavoittelijan tavoittelijoiden
tavoittelijoitten
partitive tavoittelijaa tavoittelijoita
illative tavoittelijaan tavoittelijoihin
singular plural
nominative tavoittelija tavoittelijat
accusative nom. tavoittelija tavoittelijat
gen. tavoittelijan
genitive tavoittelijan tavoittelijoiden
tavoittelijoitten
tavoittelijainrare
partitive tavoittelijaa tavoittelijoita
inessive tavoittelijassa tavoittelijoissa
elative tavoittelijasta tavoittelijoista
illative tavoittelijaan tavoittelijoihin
adessive tavoittelijalla tavoittelijoilla
ablative tavoittelijalta tavoittelijoilta
allative tavoittelijalle tavoittelijoille
essive tavoittelijana tavoittelijoina
translative tavoittelijaksi tavoittelijoiksi
instructive tavoittelijoin
abessive tavoittelijatta tavoittelijoitta
comitative tavoittelijoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.