tarkastaja

Finnish

Etymology

tarkastaa + -ja

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈt̪ɑrkɑstɑjɑ]
  • Hyphenation: tar‧kas‧ta‧ja

Noun

tarkastaja

  1. inspector, supervisor, superintendent
  2. revisor

Declension

Inflection of tarkastaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tarkastaja tarkastajat
genitive tarkastajan tarkastajien
partitive tarkastajaa tarkastajia
illative tarkastajaan tarkastajiin
singular plural
nominative tarkastaja tarkastajat
accusative nom. tarkastaja tarkastajat
gen. tarkastajan
genitive tarkastajan tarkastajien
tarkastajainrare
partitive tarkastajaa tarkastajia
inessive tarkastajassa tarkastajissa
elative tarkastajasta tarkastajista
illative tarkastajaan tarkastajiin
adessive tarkastajalla tarkastajilla
ablative tarkastajalta tarkastajilta
allative tarkastajalle tarkastajille
essive tarkastajana tarkastajina
translative tarkastajaksi tarkastajiksi
instructive tarkastajin
abessive tarkastajatta tarkastajitta
comitative tarkastajineen

Compounds

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.