taika

Finnish

Etymology

From Proto-Germanic *taikną.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑi̯kɑ/, [ˈt̪ɑi̯kɑ]
  • Rhymes: -ɑikɑ

Noun

taika

  1. magic
  2. spell, enchantment

Declension

Inflection of taika (Kotus type 9/kala, k- gradation)
nominative taika taiat
genitive taian taikojen
partitive taikaa taikoja
illative taikaan taikoihin
singular plural
nominative taika taiat
accusative nom. taika taiat
gen. taian
genitive taian taikojen
taikainrare
partitive taikaa taikoja
inessive taiassa taioissa
elative taiasta taioista
illative taikaan taikoihin
adessive taialla taioilla
ablative taialta taioilta
allative taialle taioille
essive taikana taikoina
translative taiaksi taioiksi
instructive taioin
abessive taiatta taioitta
comitative taikoineen

Synonyms

Derived terms

Anagrams


Japanese

Romanization

taika

  1. Rōmaji transcription of たいか

Maori

Etymology

Borrowed from English tiger.

Noun

taika

  1. tiger (Panthera tigris)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.