sähkö

Finnish

(index sä)

Etymology

Coined by Samuel Roos in 1845, based on the verbs sähähtää and säkenöidä.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsæhkø/, [ˈs̠æhkø̞]
  • Hyphenation: säh‧kö

Noun

sähkö

  1. electricity

Declension
Inflection of sähkö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative sähkö sähköt
genitive sähkön sähköjen
partitive sähköä sähköjä
illative sähköön sähköihin
singular plural
nominative sähkö sähköt
accusative nom. sähkö sähköt
gen. sähkön
genitive sähkön sähköjen
partitive sähköä sähköjä
inessive sähkössä sähköissä
elative sähköstä sähköistä
illative sähköön sähköihin
adessive sähköllä sähköillä
ablative sähköltä sähköiltä
allative sähkölle sähköille
essive sähkönä sähköinä
translative sähköksi sähköiksi
instructive — sähköin
abessive sähköttä sähköittä
comitative — sähköineen

Derived terms
Derived terms

Compounds

References
  1. Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.