synkopee

Finnish

Etymology

Borrowed from Late Latin syncope, from Ancient Greek συγκοπή (sunkopḗ).

Noun

synkopee

  1. (pathology) syncope (sudden and temporary loss of consciousness)
  2. (phonology) syncope (loss of sounds in the middle of a word)

Usage notes

  • Also front-vowel declension (ä instead of a) is acceptable, but rare.

Declension

Inflection of synkopee (Kotus type 20/filee, no gradation)
nominative synkopee synkopeet
genitive synkopeen synkopeiden
synkopeitten
partitive synkopeeta synkopeita
illative synkopeehen
synkopeeseen
synkopeihin
synkopeisiin
singular plural
nominative synkopee synkopeet
accusative nom. synkopee synkopeet
gen. synkopeen
genitive synkopeen synkopeiden
synkopeitten
partitive synkopeeta synkopeita
inessive synkopeessa synkopeissa
elative synkopeesta synkopeista
illative synkopeehen
synkopeeseen
synkopeihin
synkopeisiin
adessive synkopeella synkopeilla
ablative synkopeelta synkopeilta
allative synkopeelle synkopeille
essive synkopeena synkopeina
translative synkopeeksi synkopeiksi
instructive synkopein
abessive synkopeetta synkopeitta
comitative synkopeineen

Synonyms

  • (fainting): pyörtyminen (common language); tajunnanmenetys, more precisely tajunnanmenetyskohtaus (medical terminology)
  • (loss of sounds): sisäheitto

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.