suuntaamaton

Finnish

Etymology

suunnata +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsuːntɑːmɑton/, [ˈs̠uːnt̪ɑːmɑt̪o̞n]
  • Hyphenation: suun‧taa‧ma‧ton

Adjective

suuntaamaton

  1. undirected (having no direction, not having been directed)

Declension
Inflection of suuntaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
singular plural
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
accusative nom. suuntaamaton suuntaamattomat
gen. suuntaamattoman
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
suuntaamatontenrare
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
inessive suuntaamattomassa suuntaamattomissa
elative suuntaamattomasta suuntaamattomista
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
adessive suuntaamattomalla suuntaamattomilla
ablative suuntaamattomalta suuntaamattomilta
allative suuntaamattomalle suuntaamattomille
essive suuntaamattomana suuntaamattomina
translative suuntaamattomaksi suuntaamattomiksi
instructive — suuntaamattomin
abessive suuntaamattomatta suuntaamattomitta
comitative — suuntaamattomine

Verb

suuntaamaton

  1. Negative participle of suunnata.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.