suortuva

Finnish

Etymology 1

Noun

suortuva

  1. wisp
Declension
Inflection of suortuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative suortuva suortuvat
genitive suortuvan suortuvien
partitive suortuvaa suortuvia
illative suortuvaan suortuviin
singular plural
nominative suortuva suortuvat
accusative nom. suortuva suortuvat
gen. suortuvan
genitive suortuvan suortuvien
suortuvainrare
partitive suortuvaa suortuvia
inessive suortuvassa suortuvissa
elative suortuvasta suortuvista
illative suortuvaan suortuviin
adessive suortuvalla suortuvilla
ablative suortuvalta suortuvilta
allative suortuvalle suortuville
essive suortuvana suortuvina
translative suortuvaksi suortuviksi
instructive — suortuvin
abessive suortuvatta suortuvitta
comitative — suortuvine

Etymology 2

Participle

suortuva

  1. Present active participle of suortua.
Declension
Inflection of suortuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative suortuva suortuvat
genitive suortuvan suortuvien
partitive suortuvaa suortuvia
illative suortuvaan suortuviin
singular plural
nominative suortuva suortuvat
accusative nom. suortuva suortuvat
gen. suortuvan
genitive suortuvan suortuvien
suortuvainrare
partitive suortuvaa suortuvia
inessive suortuvassa suortuvissa
elative suortuvasta suortuvista
illative suortuvaan suortuviin
adessive suortuvalla suortuvilla
ablative suortuvalta suortuvilta
allative suortuvalle suortuville
essive suortuvana suortuvina
translative suortuvaksi suortuviksi
instructive — suortuvin
abessive suortuvatta suortuvitta
comitative — suortuvineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.