sukuelin

Finnish

Etymology

Compound of suku (“family”) +‎ elin (“organ”).

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈsukuˌe̞lin]
  • Hyphenation: su‧ku‧e‧lin

Noun

sukuelin

  1. (anatomy) genital, reproductive organ, sex organ

Declension
Inflection of sukuelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative sukuelin sukuelimet
genitive sukuelimen sukuelimien
sukuelinten
partitive sukuelintä sukuelimiä
illative sukuelimeen sukuelimiin
singular plural
nominative sukuelin sukuelimet
accusative nom. sukuelin sukuelimet
gen. sukuelimen
genitive sukuelimen sukuelimien
sukuelinten
partitive sukuelintä sukuelimiä
inessive sukuelimessä sukuelimissä
elative sukuelimestä sukuelimistä
illative sukuelimeen sukuelimiin
adessive sukuelimellä sukuelimillä
ablative sukuelimeltä sukuelimiltä
allative sukuelimelle sukuelimille
essive sukuelimenä sukueliminä
translative sukuelimeksi sukuelimiksi
instructive — sukuelimin
abessive sukuelimettä sukuelimittä
comitative — sukuelimineen

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.