sovittaja

Finnish

Etymology

sovittaa + -ja

Noun

sovittaja

  1. (music) arranger

Declension

Inflection of sovittaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative sovittaja sovittajat
genitive sovittajan sovittajien
partitive sovittajaa sovittajia
illative sovittajaan sovittajiin
singular plural
nominative sovittaja sovittajat
accusative nom. sovittaja sovittajat
gen. sovittajan
genitive sovittajan sovittajien
sovittajainrare
partitive sovittajaa sovittajia
inessive sovittajassa sovittajissa
elative sovittajasta sovittajista
illative sovittajaan sovittajiin
adessive sovittajalla sovittajilla
ablative sovittajalta sovittajilta
allative sovittajalle sovittajille
essive sovittajana sovittajina
translative sovittajaksi sovittajiksi
instructive sovittajin
abessive sovittajatta sovittajitta
comitative sovittajineen

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.