soitinnus

Finnish

Etymology

soitintaa (to orchestrate) + -us

Noun

soitinnus

  1. (music) orchestration (act or result of orchestrating)

Declension

Inflection of soitinnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative soitinnus soitinnukset
genitive soitinnuksen soitinnusten
soitinnuksien
partitive soitinnusta soitinnuksia
illative soitinnukseen soitinnuksiin
singular plural
nominative soitinnus soitinnukset
accusative nom. soitinnus soitinnukset
gen. soitinnuksen
genitive soitinnuksen soitinnusten
soitinnuksien
partitive soitinnusta soitinnuksia
inessive soitinnuksessa soitinnuksissa
elative soitinnuksesta soitinnuksista
illative soitinnukseen soitinnuksiin
adessive soitinnuksella soitinnuksilla
ablative soitinnukselta soitinnuksilta
allative soitinnukselle soitinnuksille
essive soitinnuksena soitinnuksina
translative soitinnukseksi soitinnuksiksi
instructive soitinnuksin
abessive soitinnuksetta soitinnuksitta
comitative soitinnuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.