rintaevä

Finnish

Etymology

Compound of rinta (“breast”) +‎ evä (“fin”).

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈrin̪t̪ɑˌe̞ʋæ]
  • Hyphenation: rin‧ta‧e‧vä

Noun

rintaevä

  1. (anatomy, of a fish) pectoral fin

Declension
Inflection of rintaevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative rintaevä rintaevät
genitive rintaevän rintaevien
partitive rintaevää rintaeviä
illative rintaevään rintaeviin
singular plural
nominative rintaevä rintaevät
accusative nom. rintaevä rintaevät
gen. rintaevän
genitive rintaevän rintaevien
rintaeväinrare
partitive rintaevää rintaeviä
inessive rintaevässä rintaevissä
elative rintaevästä rintaevistä
illative rintaevään rintaeviin
adessive rintaevällä rintaevillä
ablative rintaevältä rintaeviltä
allative rintaevälle rintaeville
essive rintaevänä rintaevinä
translative rintaeväksi rintaeviksi
instructive — rintaevin
abessive rintaevättä rintaevittä
comitative — rintaevineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.