rinnastuskonjunktio

Finnish

Etymology

rinnastus + konjunktio

Noun

rinnastuskonjunktio

  1. (grammar) coordinating conjunction

Declension

Inflection of rinnastuskonjunktio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
genitive rinnastuskonjunktion rinnastuskonjunktioiden
rinnastuskonjunktioitten
partitive rinnastuskonjunktiota rinnastuskonjunktioita
illative rinnastuskonjunktioon rinnastuskonjunktioihin
singular plural
nominative rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
accusative nom. rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
gen. rinnastuskonjunktion
genitive rinnastuskonjunktion rinnastuskonjunktioiden
rinnastuskonjunktioitten
partitive rinnastuskonjunktiota rinnastuskonjunktioita
inessive rinnastuskonjunktiossa rinnastuskonjunktioissa
elative rinnastuskonjunktiosta rinnastuskonjunktioista
illative rinnastuskonjunktioon rinnastuskonjunktioihin
adessive rinnastuskonjunktiolla rinnastuskonjunktioilla
ablative rinnastuskonjunktiolta rinnastuskonjunktioilta
allative rinnastuskonjunktiolle rinnastuskonjunktioille
essive rinnastuskonjunktiona rinnastuskonjunktioina
translative rinnastuskonjunktioksi rinnastuskonjunktioiksi
instructive rinnastuskonjunktioin
abessive rinnastuskonjunktiotta rinnastuskonjunktioitta
comitative rinnastuskonjunktioineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.