radiopuhelin

Finnish

Etymology

radio +‎ puhelin (“telephone”)

Noun

radiopuhelin

  1. radiotelephone
  2. walkie-talkie

Declension
Inflection of radiopuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative radiopuhelin radiopuhelimet
genitive radiopuhelimen radiopuhelimien
radiopuhelinten
partitive radiopuhelinta radiopuhelimia
illative radiopuhelimeen radiopuhelimiin
singular plural
nominative radiopuhelin radiopuhelimet
accusative nom. radiopuhelin radiopuhelimet
gen. radiopuhelimen
genitive radiopuhelimen radiopuhelimien
radiopuhelinten
partitive radiopuhelinta radiopuhelimia
inessive radiopuhelimessa radiopuhelimissa
elative radiopuhelimesta radiopuhelimista
illative radiopuhelimeen radiopuhelimiin
adessive radiopuhelimella radiopuhelimilla
ablative radiopuhelimelta radiopuhelimilta
allative radiopuhelimelle radiopuhelimille
essive radiopuhelimena radiopuhelimina
translative radiopuhelimeksi radiopuhelimiksi
instructive — radiopuhelimin
abessive radiopuhelimetta radiopuhelimitta
comitative — radiopuhelimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.