päälause

Finnish

Etymology

pää- (main) + lause (clause)

Pronunciation

  • Hyphenation: pää‧lau‧se

Noun

päälause

  1. (grammar) main clause, independent clause

Declension

Inflection of päälause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative päälause päälauseet
genitive päälauseen päälauseiden
päälauseitten
partitive päälausetta päälauseita
illative päälauseeseen päälauseisiin
päälauseihin
singular plural
nominative päälause päälauseet
accusative nom. päälause päälauseet
gen. päälauseen
genitive päälauseen päälauseiden
päälauseitten
partitive päälausetta päälauseita
inessive päälauseessa päälauseissa
elative päälauseesta päälauseista
illative päälauseeseen päälauseisiin
päälauseihin
adessive päälauseella päälauseilla
ablative päälauseelta päälauseilta
allative päälauseelle päälauseille
essive päälauseena päälauseina
translative päälauseeksi päälauseiksi
instructive päälausein
abessive päälauseetta päälauseitta
comitative päälauseineen

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.