poliisikonstaapeli

Finnish

Etymology

poliisi + konstaapeli

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpoliːsiˌkonstɑːpeli/, [ˈpo̞liːs̠iˌko̞ns̠t̪ɑːpe̞li]
  • Hyphenation: po‧lii‧si‧kons‧taa‧pe‧li

Noun

poliisikonstaapeli

  1. police constable, police officer

Declension

Inflection of poliisikonstaapeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative poliisikonstaapeli poliisikonstaapelit
genitive poliisikonstaapelin poliisikonstaapelien
poliisikonstaapeleiden
poliisikonstaapeleitten
partitive poliisikonstaapelia poliisikonstaapeleita
poliisikonstaapeleja
illative poliisikonstaapeliin poliisikonstaapeleihin
singular plural
nominative poliisikonstaapeli poliisikonstaapelit
accusative nom. poliisikonstaapeli poliisikonstaapelit
gen. poliisikonstaapelin
genitive poliisikonstaapelin poliisikonstaapelien
poliisikonstaapeleiden
poliisikonstaapeleitten
partitive poliisikonstaapelia poliisikonstaapeleita
poliisikonstaapeleja
inessive poliisikonstaapelissa poliisikonstaapeleissa
elative poliisikonstaapelista poliisikonstaapeleista
illative poliisikonstaapeliin poliisikonstaapeleihin
adessive poliisikonstaapelilla poliisikonstaapeleilla
ablative poliisikonstaapelilta poliisikonstaapeleilta
allative poliisikonstaapelille poliisikonstaapeleille
essive poliisikonstaapelina poliisikonstaapeleina
translative poliisikonstaapeliksi poliisikonstaapeleiksi
instructive poliisikonstaapelein
abessive poliisikonstaapelitta poliisikonstaapeleitta
comitative poliisikonstaapeleineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.