poikkeus

Finnish

Etymology

poiketa +‎ -us

Noun

poikkeus

  1. Exception.
    tehdä ~ = to make an exception, to except
    Poikkeus vahvistaa säännön.
    The exception confirms the rule.

Declension
Inflection of poikkeus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative poikkeus poikkeukset
genitive poikkeuksen poikkeusten
poikkeuksien
partitive poikkeusta poikkeuksia
illative poikkeukseen poikkeuksiin
singular plural
nominative poikkeus poikkeukset
accusative nom. poikkeus poikkeukset
gen. poikkeuksen
genitive poikkeuksen poikkeusten
poikkeuksien
partitive poikkeusta poikkeuksia
inessive poikkeuksessa poikkeuksissa
elative poikkeuksesta poikkeuksista
illative poikkeukseen poikkeuksiin
adessive poikkeuksella poikkeuksilla
ablative poikkeukselta poikkeuksilta
allative poikkeukselle poikkeuksille
essive poikkeuksena poikkeuksina
translative poikkeukseksi poikkeuksiksi
instructive — poikkeuksin
abessive poikkeuksetta poikkeuksitta
comitative — poikkeuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.