pilkka

Finnish

Etymology

From Proto-Germanic *blika-, cf. Gutnish blick.

Noun

pilkka

  1. jeer, mock, ridicule, jest
    pitää pilkkanaan = to make fun of
  2. bullseye (center of target)
  3. a mark carved in a tree

Declension
Inflection of pilkka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative pilkka pilkat
genitive pilkan pilkkojen
partitive pilkkaa pilkkoja
illative pilkkaan pilkkoihin
singular plural
nominative pilkka pilkat
accusative nom. pilkka pilkat
gen. pilkan
genitive pilkan pilkkojen
pilkkainrare
partitive pilkkaa pilkkoja
inessive pilkassa pilkoissa
elative pilkasta pilkoista
illative pilkkaan pilkkoihin
adessive pilkalla pilkoilla
ablative pilkalta pilkoilta
allative pilkalle pilkoille
essive pilkkana pilkkoina
translative pilkaksi pilkoiksi
instructive — pilkoin
abessive pilkatta pilkoitta
comitative — pilkkoineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.