pihlaja

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pihlaga, from Proto-Finno-Ugric *pićlä. Cognate with Estonian pihlakas, Votic pihlaga, Ingrian pihlaja.

Noun

pihlaja

  1. rowan, mountain ash, Sorbus aucuparia
  2. Any tree in the genus Sorbus.

Declension

Inflection of pihlaja (Kotus type 11/omena, no gradation)
nominative pihlaja pihlajat
genitive pihlajan pihlajien
pihlajoiden
pihlajoitten
partitive pihlajaa pihlajia
pihlajoita
illative pihlajaan pihlajiin
pihlajoihin
singular plural
nominative pihlaja pihlajat
accusative nom. pihlaja pihlajat
gen. pihlajan
genitive pihlajan pihlajien
pihlajoiden
pihlajoitten
pihlajojenrare
pihlajainrare
partitive pihlajaa pihlajia
pihlajoita
pihlajojarare
inessive pihlajassa pihlajoissa
pihlajissa
elative pihlajasta pihlajoista
pihlajista
illative pihlajaan pihlajiin
pihlajoihin
adessive pihlajalla pihlajoilla
pihlajilla
ablative pihlajalta pihlajoilta
pihlajilta
allative pihlajalle pihlajoille
pihlajille
essive pihlajana pihlajoina
pihlajina
translative pihlajaksi pihlajoiksi
pihlajiksi
instructive pihlajoin
pihlajin
abessive pihlajatta pihlajoitta
pihlajitta
comitative pihlajoineen
pihlajineen

Usage notes

As Sorbus aucuparia is by far the most numerous and widely spread Sorbus species in Finland the word pihlaja usually refers to that species.

Synonyms

Compounds

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.