perustus

Finnish

Etymology

From the verb perustaa; perust- + -us.

Pronunciation

  • Hyphenation: pe‧rus‧tus
  • IPA(key): [ˈperustus]

Noun

perustus

  1. Foundation, groundwork.
    palaa perustuksia myöten = to burn to the ground.
    laskea ~ + allative = to lay the foundation/groundwork for.

Declension

Inflection of perustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative perustus perustukset
genitive perustuksen perustusten
perustuksien
partitive perustusta perustuksia
illative perustukseen perustuksiin
singular plural
nominative perustus perustukset
accusative nom. perustus perustukset
gen. perustuksen
genitive perustuksen perustusten
perustuksien
partitive perustusta perustuksia
inessive perustuksessa perustuksissa
elative perustuksesta perustuksista
illative perustukseen perustuksiin
adessive perustuksella perustuksilla
ablative perustukselta perustuksilta
allative perustukselle perustuksille
essive perustuksena perustuksina
translative perustukseksi perustuksiksi
instructive perustuksin
abessive perustuksetta perustuksitta
comitative perustuksineen

Compounds


Latin

Etymology

Perfect passive participle of perūrō

Participle

perustus m (feminine perusta, neuter perustum); first/second declension

  1. burnt through and through, burnt completely

Declension

First/second declension.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative perustus perusta perustum perustī perustae perusta
Genitive perustī perustae perustī perustōrum perustārum perustōrum
Dative perustō perustō perustīs
Accusative perustum perustam perustum perustōs perustās perusta
Ablative perustō perustā perustō perustīs
Vocative peruste perusta perustum perustī perustae perusta

References

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.