pakkomielle

Finnish

Etymology

Compound of pakko and mielle.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈpɑkːo̞ˌmie̞lːe̞ˣ]
  • Rhymes: -ielːe
  • Hyphenation: pak‧ko‧miel‧le

Noun

pakkomielle

  1. (psychology) A compulsive thought or obsession

Declension

Inflection of pakkomielle (Kotus type 48/hame, lt-ll gradation)
nominative pakkomielle pakkomielteet
genitive pakkomielteen pakkomielteiden
pakkomielteitten
partitive pakkomiellettä pakkomielteitä
illative pakkomielteeseen pakkomielteisiin
pakkomielteihin
singular plural
nominative pakkomielle pakkomielteet
accusative nom. pakkomielle pakkomielteet
gen. pakkomielteen
genitive pakkomielteen pakkomielteiden
pakkomielteitten
partitive pakkomiellettä pakkomielteitä
inessive pakkomielteessä pakkomielteissä
elative pakkomielteestä pakkomielteistä
illative pakkomielteeseen pakkomielteisiin
pakkomielteihin
adessive pakkomielteellä pakkomielteillä
ablative pakkomielteeltä pakkomielteiltä
allative pakkomielteelle pakkomielteille
essive pakkomielteenä pakkomielteinä
translative pakkomielteeksi pakkomielteiksi
instructive pakkomieltein
abessive pakkomielteettä pakkomielteittä
comitative pakkomielteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.