osaamattomuus

Finnish

Etymology

osaamaton +‎ -uus < osata (“to know how, be able to, can”)

Noun

osaamattomuus

  1. incompetence, ineptitude, unskillfulness

Declension
Inflection of osaamattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative osaamattomuus osaamattomuudet
genitive osaamattomuuden osaamattomuuksien
partitive osaamattomuutta osaamattomuuksia
illative osaamattomuuteen osaamattomuuksiin
singular plural
nominative osaamattomuus osaamattomuudet
accusative nom. osaamattomuus osaamattomuudet
gen. osaamattomuuden
genitive osaamattomuuden osaamattomuuksien
partitive osaamattomuutta osaamattomuuksia
inessive osaamattomuudessa osaamattomuuksissa
elative osaamattomuudesta osaamattomuuksista
illative osaamattomuuteen osaamattomuuksiin
adessive osaamattomuudella osaamattomuuksilla
ablative osaamattomuudelta osaamattomuuksilta
allative osaamattomuudelle osaamattomuuksille
essive osaamattomuutena osaamattomuuksina
translative osaamattomuudeksi osaamattomuuksiksi
instructive — osaamattomuuksin
abessive osaamattomuudetta osaamattomuuksitta
comitative — osaamattomuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.