oikku

Finnish

Etymology

Etymology unclear. Possibly from oikea (originally straight), formed when for example a draft animal has refused to follow the desired path and continued straight ahead.

Noun

oikku

  1. quirk, whim, fancy, freak, caprice, vagary

Declension

Inflection of oikku (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative oikku oikut
genitive oikun oikkujen
partitive oikkua oikkuja
illative oikkuun oikkuihin
singular plural
nominative oikku oikut
accusative nom. oikku oikut
gen. oikun
genitive oikun oikkujen
partitive oikkua oikkuja
inessive oikussa oikuissa
elative oikusta oikuista
illative oikkuun oikkuihin
adessive oikulla oikuilla
ablative oikulta oikuilta
allative oikulle oikuille
essive oikkuna oikkuina
translative oikuksi oikuiksi
instructive oikuin
abessive oikutta oikuitta
comitative oikkuineen

Derived terms

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.