näre

See also: nare and nære

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *närek.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnære/, [ˈnære̞]
  • Hyphenation: nä‧re
  • Rhymes: -ære

Noun

näre

  1. young spruce

Declension
Inflection of näre (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative näre näreet
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
singular plural
nominative näre näreet
accusative nom. näre näreet
gen. näreen
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
inessive näreessä näreissä
elative näreestä näreistä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
adessive näreellä näreillä
ablative näreeltä näreiltä
allative näreelle näreille
essive näreenä näreinä
translative näreeksi näreiksi
instructive — närein
abessive näreettä näreittä
comitative — näreineen

Hypernyms

Derived terms

Anagrams

Swedish

Adjective

näre

  1. absolute definite natural masculine form of nära.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.