nokkaeläin

Finnish

Etymology

Compound of nokka (“beak”) +‎ eläin (“animal”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnokːɑˌelæi̯n/, [ˈno̞kːɑˌe̞læi̯n]
  • Hyphenation: nok‧ka‧e‧läin

Noun

nokkaeläin

  1. monotreme

Declension
Inflection of nokkaeläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative nokkaeläin nokkaeläimet
genitive nokkaeläimen nokkaeläimien
nokkaeläinten
partitive nokkaeläintä nokkaeläimiä
illative nokkaeläimeen nokkaeläimiin
singular plural
nominative nokkaeläin nokkaeläimet
accusative nom. nokkaeläin nokkaeläimet
gen. nokkaeläimen
genitive nokkaeläimen nokkaeläimien
nokkaeläinten
partitive nokkaeläintä nokkaeläimiä
inessive nokkaeläimessä nokkaeläimissä
elative nokkaeläimestä nokkaeläimistä
illative nokkaeläimeen nokkaeläimiin
adessive nokkaeläimellä nokkaeläimillä
ablative nokkaeläimeltä nokkaeläimiltä
allative nokkaeläimelle nokkaeläimille
essive nokkaeläimenä nokkaeläiminä
translative nokkaeläimeksi nokkaeläimiksi
instructive — nokkaeläimin
abessive nokkaeläimettä nokkaeläimittä
comitative — nokkaeläimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.