mänty

See also: manty

Finnish

(index mä)

Etymology

From Proto-Finnic *mäntü, derived from mäntä (“archaic: mixing utensil made of the top of a young pine”); cognate of Estonian mänd; originally the word meant a young pine, and now relatively rare words petäjä and honka were used of the older trees.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈmænty]
  • Hyphenation: män‧ty

Noun

mänty

  1. pine, especially the Scots pine, Pinus sylvestris.

Declension
Inflection of mänty (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative mänty männyt
genitive männyn mäntyjen
partitive mäntyä mäntyjä
illative mäntyyn mäntyihin
singular plural
nominative mänty männyt
accusative nom. mänty männyt
gen. männyn
genitive männyn mäntyjen
partitive mäntyä mäntyjä
inessive männyssä männyissä
elative männystä männyistä
illative mäntyyn mäntyihin
adessive männyllä männyillä
ablative männyltä männyiltä
allative männylle männyille
essive mäntynä mäntyinä
translative männyksi männyiksi
instructive — männyin
abessive männyttä männyittä
comitative — mäntyineen

Synonyms

Compounds
compounds

See also

References
  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Karelian

Etymology

Noun

mänty (genitive [please provide], partitive [please provide])

  1. pine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.