moraali

Finnish

(index mo)

Etymology

From Swedish moral, from Latin mōrālis.

Pronunciation

  • Hyphenation: mo‧raa‧li
  • Rhymes: -ɑːli
  • IPA(key): [ˈmorɑːli]

Noun

moraali

  1. (singular, often translated into the plural form) Morals (common concepts of decency).
  2. Moral (a moral practice or teaching).
  3. Morale.

Declension

Inflection of moraali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative moraali moraalit
genitive moraalin moraalien
moraaleiden
moraaleitten
partitive moraalia moraaleita
moraaleja
illative moraaliin moraaleihin
singular plural
nominative moraali moraalit
accusative nom. moraali moraalit
gen. moraalin
genitive moraalin moraalien
moraaleiden
moraaleitten
partitive moraalia moraaleita
moraaleja
inessive moraalissa moraaleissa
elative moraalista moraaleista
illative moraaliin moraaleihin
adessive moraalilla moraaleilla
ablative moraalilta moraaleilta
allative moraalille moraaleille
essive moraalina moraaleina
translative moraaliksi moraaleiksi
instructive moraalein
abessive moraalitta moraaleitta
comitative moraaleineen

Synonyms

  • (morale): taistelutahto

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.