monikollisuus

Finnish

Etymology

monikko (“plural”) +‎ -llinen +‎ -uus

Noun

monikollisuus

  1. (grammar) pluralism (state of being in plural)

Declension
Inflection of monikollisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative monikollisuus monikollisuudet
genitive monikollisuuden monikollisuuksien
partitive monikollisuutta monikollisuuksia
illative monikollisuuteen monikollisuuksiin
singular plural
nominative monikollisuus monikollisuudet
accusative nom. monikollisuus monikollisuudet
gen. monikollisuuden
genitive monikollisuuden monikollisuuksien
partitive monikollisuutta monikollisuuksia
inessive monikollisuudessa monikollisuuksissa
elative monikollisuudesta monikollisuuksista
illative monikollisuuteen monikollisuuksiin
adessive monikollisuudella monikollisuuksilla
ablative monikollisuudelta monikollisuuksilta
allative monikollisuudelle monikollisuuksille
essive monikollisuutena monikollisuuksina
translative monikollisuudeksi monikollisuuksiksi
instructive — monikollisuuksin
abessive monikollisuudetta monikollisuuksitta
comitative — monikollisuuksineen

Synonyms
  • pluraalisuus

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.