miniä

See also: minia

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈminiæ/, [ˈminiæ]
  • Hyphenation: mi‧ni‧ä
  • Rhymes: -iniæ

Etymology 1

From Proto-Finnic *minijä, from Proto-Uralic *mińä. Cognates include Mansi мань (manʹ), Hungarian meny.

Noun

miniä

  1. daughter-in-law
Declension
Inflection of miniä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative miniä miniät
genitive miniän miniöiden
miniöitten
partitive miniää miniöitä
illative miniään miniöihin
singular plural
nominative miniä miniät
accusative nom. miniä miniät
gen. miniän
genitive miniän miniöiden
miniöitten
miniäinrare
partitive miniää miniöitä
inessive miniässä miniöissä
elative miniästä miniöistä
illative miniään miniöihin
adessive miniällä miniöillä
ablative miniältä miniöiltä
allative miniälle miniöille
essive miniänä miniöinä
translative miniäksi miniöiksi
instructive — miniöin
abessive miniättä miniöittä
comitative — miniöineen

Etymology 2

Noun

miniä

  1. Partitive plural form of minä.

Etymology 3

Noun

miniä

  1. Partitive singular form of mini.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.