maailmanloppu

Finnish

Etymology

maailman + loppu

Noun

maailmanloppu

  1. end of the world, apocalypse

Declension

Inflection of maailmanloppu (Kotus type 1/valo, pp-p gradation)
nominative maailmanloppu maailmanloput
genitive maailmanlopun maailmanloppujen
partitive maailmanloppua maailmanloppuja
illative maailmanloppuun maailmanloppuihin
singular plural
nominative maailmanloppu maailmanloput
accusative nom. maailmanloppu maailmanloput
gen. maailmanlopun
genitive maailmanlopun maailmanloppujen
partitive maailmanloppua maailmanloppuja
inessive maailmanlopussa maailmanlopuissa
elative maailmanlopusta maailmanlopuista
illative maailmanloppuun maailmanloppuihin
adessive maailmanlopulla maailmanlopuilla
ablative maailmanlopulta maailmanlopuilta
allative maailmanlopulle maailmanlopuille
essive maailmanloppuna maailmanloppuina
translative maailmanlopuksi maailmanlopuiksi
instructive maailmanlopuin
abessive maailmanloputta maailmanlopuitta
comitative maailmanloppuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.