löytöretkeilijä

Finnish

Etymology

löytö + retkeilijä

Noun

löytöretkeilijä

  1. explorer

Declension

Inflection of löytöretkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative löytöretkeilijä löytöretkeilijät
genitive löytöretkeilijän löytöretkeilijöiden
löytöretkeilijöitten
partitive löytöretkeilijää löytöretkeilijöitä
illative löytöretkeilijään löytöretkeilijöihin
singular plural
nominative löytöretkeilijä löytöretkeilijät
accusative nom. löytöretkeilijä löytöretkeilijät
gen. löytöretkeilijän
genitive löytöretkeilijän löytöretkeilijöiden
löytöretkeilijöitten
löytöretkeilijäinrare
partitive löytöretkeilijää löytöretkeilijöitä
inessive löytöretkeilijässä löytöretkeilijöissä
elative löytöretkeilijästä löytöretkeilijöistä
illative löytöretkeilijään löytöretkeilijöihin
adessive löytöretkeilijällä löytöretkeilijöillä
ablative löytöretkeilijältä löytöretkeilijöiltä
allative löytöretkeilijälle löytöretkeilijöille
essive löytöretkeilijänä löytöretkeilijöinä
translative löytöretkeilijäksi löytöretkeilijöiksi
instructive löytöretkeilijöin
abessive löytöretkeilijättä löytöretkeilijöittä
comitative löytöretkeilijöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.