lukutaitoinen

Finnish

Etymology

luku (“reading”) +‎ taito (“skill”) +‎ -inen (“-ed”)

Pronunciation
  • Hyphenation: lu‧ku‧tai‧toi‧nen

Adjective

lukutaitoinen

  1. literate (able to read)

Usage notes
  • The term "literate" indicates that a person can both read and write, whereas, strictly speaking, lukutaitoinen only refers to reading. As the two skills tend to go hand in hand, lukutaitoinen may most of the time be translated into English as "literate".

Declension
Inflection of lukutaitoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative lukutaitoinen lukutaitoiset
genitive lukutaitoisen lukutaitoisten
lukutaitoisien
partitive lukutaitoista lukutaitoisia
illative lukutaitoiseen lukutaitoisiin
singular plural
nominative lukutaitoinen lukutaitoiset
accusative nom. lukutaitoinen lukutaitoiset
gen. lukutaitoisen
genitive lukutaitoisen lukutaitoisten
lukutaitoisien
partitive lukutaitoista lukutaitoisia
inessive lukutaitoisessa lukutaitoisissa
elative lukutaitoisesta lukutaitoisista
illative lukutaitoiseen lukutaitoisiin
adessive lukutaitoisella lukutaitoisilla
ablative lukutaitoiselta lukutaitoisilta
allative lukutaitoiselle lukutaitoisille
essive lukutaitoisena lukutaitoisina
translative lukutaitoiseksi lukutaitoisiksi
instructive — lukutaitoisin
abessive lukutaitoisetta lukutaitoisitta
comitative — lukutaitoisine

Antonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.