kuulustelu

Finnish

Etymology

kuulustele- (present stem of kuulustella) + -u

Noun

kuulustelu

  1. an interrogation

Declension

Inflection of kuulustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuulustelu kuulustelut
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
illative kuulusteluun kuulusteluihin
singular plural
nominative kuulustelu kuulustelut
accusative nom. kuulustelu kuulustelut
gen. kuulustelun
genitive kuulustelun kuulustelujen
kuulusteluiden
kuulusteluitten
partitive kuulustelua kuulusteluja
kuulusteluita
inessive kuulustelussa kuulusteluissa
elative kuulustelusta kuulusteluista
illative kuulusteluun kuulusteluihin
adessive kuulustelulla kuulusteluilla
ablative kuulustelulta kuulusteluilta
allative kuulustelulle kuulusteluille
essive kuulusteluna kuulusteluina
translative kuulusteluksi kuulusteluiksi
instructive kuulusteluin
abessive kuulustelutta kuulusteluitta
comitative kuulusteluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.