kuulija

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -ja

Noun

kuulija

  1. One who hears; a hearer.
  2. A listener.

Declension
Inflection of kuulija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kuulija kuulijat
genitive kuulijan kuulijoiden
kuulijoitten
partitive kuulijaa kuulijoita
illative kuulijaan kuulijoihin
singular plural
nominative kuulija kuulijat
accusative nom. kuulija kuulijat
gen. kuulijan
genitive kuulijan kuulijoiden
kuulijoitten
kuulijainrare
partitive kuulijaa kuulijoita
inessive kuulijassa kuulijoissa
elative kuulijasta kuulijoista
illative kuulijaan kuulijoihin
adessive kuulijalla kuulijoilla
ablative kuulijalta kuulijoilta
allative kuulijalle kuulijoille
essive kuulijana kuulijoina
translative kuulijaksi kuulijoiksi
instructive — kuulijoin
abessive kuulijatta kuulijoitta
comitative — kuulijoineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.