kuule

Estonian

Noun

kuule

  1. allative singular of kuu

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkuːle̞ˣ]
  • Hyphenation: kuu‧le

Verb

kuule

  1. Indicative present connegative form of kuulla.
    En kuule sinua!
    I can't hear you.
  2. Second person singular imperative present form of kuulla.
    Minun aikani täällä ei kuule ole lähelläkään loppua, ipana!
    Listen, my time here is nowhere near the end, kid!
    1596-99?, William Shakespeare,The Merchant of Venice:
    Mutta, kuule, kuulen miehen askeleet!
    But, hark, I hear the footing of a man.
  3. Second person singular imperative present connegative form of kuulla.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.